"Koiran koko lihaksikas vartalo näyttää olevan täynnä räjähtävää voimaa, jota on vaikea hillitä ja se on koko ajan valmiina toimintaan. Se on impulsiivinen, kiihkeä ja reaktioissaan nopea, jopa malttamaton. Silmät ovat säkenöivät ja katse on tulisesti puhutteleva. Sen sopusuhtainen olemus ja ylväs pään asento ilmentävät hienostunutta voimaa. Koira vakuuttaa katsojan pelottomuudesta ja valmiudesta toimintaan. Se on paimen- ja vartiokoira, joka puolustaa tarvittaessa isäntäänsä epäröimättä, peräänantamattomasti ja kiihkeästi. Se on belgianpaimenkoira".

Historiaa

Belgianpaimenkoira juontaa alkunsa vanhoista paikallisista maalaiskoirista. Vielä viime vuosisadan lopulla lampaiden hoito oli huomattava elinkeino Belgiassa. Lammaslaumoista vastasivat paimenkoirat, joiden arvo luonnollisesti punnittiin paimennus- ym. käyttöominaisuuksien perusteella. Alkuperäinen belgianpaimenkoira oli n. 50- 55-cm korkea, vähäruokainen, aktiivinen paimentaja. Se liikehti alinomaa lauman ympärillä sulavasti kulkien. Se näytti väsymättömältä ja sen älykäs katse oli aina varuillaan. Se oli uskollinen isännälleen, mutta epäluuloinen vieraita kohtaan ja aina valmis puolustamaan laumaansa. Se saattoi tarpeen tullen hyökätä tulisesti ja hellittämättömästi.

Ulkonaisilta rotumerkeiltään 1800-luvun lopun belgianpaimenkoira oli verraten epäyhtenäinen. Karvan laatu ja väri vaihtelivat suuresti: oli pitkä- ja lyhytkarvaisia, karkeakarvaisia, kellertäviä kellanruskeita, harmaita, mustia ja laikukkaitakin. Korvat olivat pienet ja kolmiomaiset, yleensä pystyt. Sulava vartalo oli melko lyhyt. Tuuhea häntä oli usein päästä koukussa ja joskus paimenet typistivät sitä. Belgianpaimenkoirarodun nykyisten neljän muunnoksen kehittyminen alkuperäisistä Belgian alueen lammaskoirista ei suinkaan ole ollut suoraviivaista. osittain rotumuunnosten välistä rajanvetoa käydään vielä tänä päivänäkin. Belgianpaimenkoirahan poikkeaa useimmista muista roduista siinä suhteessa, että yksi ainoa rotutyyppi sulkee piiriinsä neljä eri muunnosta.

Muunnokset

Tervueren
Nykyään Suomen suosituin belgianpaimenkoiran muunnos on tervueren. Tervueren on pitkäkarvainen ja väri on punaruskea tai hiekka ja karvojen päät ovat mustat. Myös kuonon maskin tulee olla musta. Tervueren on saanut nimensä samannimisestä kylästä lähellä Brysseliä. Tervueren muunnokseen kuuluvat myös muun väriset pitkäkarvaiset, jotka saattavat olla vaaleankeltaisia, hunajanvärisiä tai harmaita.

Groenendael
Groenendael on muutoin samanlainen kuin tervueren, mutta se on aina kokomustan värinen. Nimensä muunnos on saanut Groenendaelin linnasta, jossa asui Rose-niminen kasvattaja. Rosen aikaansaama koirakanta vastasi hyvin professori Reulin normeja ja se muodosti perustan mustille belgianpaimenkoirille. Silloin tällöin groenendael- pentueisiin syntyy myös ruskeita pentuja, tällöin ne rekisteröidään tervuereniksi.

Malinois
Malinois on lyhytkarvainen punaruskea belgianpaimenkoira, joka on saanut nimensä Malinesin kaupungin mukaan. Sitä harrastetaan yleisesti Belgiassa ja Ranskassa, erityisesti Keski-Euroopassa malinois- muunnos onkin -90-luvulla noussut suureen suosioon vartio- ja suojelukoirana. Keski-Euroopassa löytyy muunnoksesta erityisiä ns. työlinjoja joissa jalostuksen pääpaino on nimenomaan koirien työominaisuuksissa. Suomessa malinois on muunnoksista kolmanneksi yleisin, pitkäkarvaisten jälkeen.

Laekenois
Karkeakarvainen punaruskea belgianpaimenkoira, jolla on mustia karvoja kuonossa ja hännässä, on saanut nimen laekenois. Nimi juontaa juurensa rodun kantayksilöistä, joiden isännillä oli oikeus paimentaa lammaslaumoja Laekenin kuninkaallisessa puistossa. Laekenois on belgianpaimenkoira muunnoksista harvinaisin. Alkuperäisten laekenois koirien joukossa oli myös tuhkanharmaa muunnos, jonka harrastus on kuitenkin loppunut. Nykyisin laekenois muunnosta kasvatetaan eniten Hollannissa.

Belgianpaimenkoiran luonne

Belgianpaimenkoira on ennenkaikkea paimen- ja palveluskoira. Se on älykäs, oppivainen, aktiivinen ja energinen. Jos varhaiskasvatus on onnistunut, ei koulutus tuota ongelmia. Suurehkona ja energisenä palveluskoirarotuna belgianpaimenkoira kuitenkin ehdottomasti vaatii vähintään peruskoulutuksen. Täysin kouluttamaton belgianpaimenkoira on hankala pidettävä ja siitä saattaa myös muodostua ongelmakoira. Vilkkaana ja herkkänä koirana se usein kasvuaikanaan reagoi herkästi outoihin ääniin ja ilmiöihin, mikä saattaa näkyä varovaisuutena tai epäluuloisuutena - tämä tulee ottaa kasvatuksessa huomioon. Uudet asiat tulee esittää rauhallisesti ja perusteellisesti belgianpaimenkoiralle. Sen tulee ehdottomasti saada pentuaikanaan tavata ihmisiä, kulkea mukana erilaisissa paikoissa ja kokea paljon uutta. Omistajan tulee antaa belgianpaimenkoiralle aikaa ja olla yhdessä sen kanssa, jotta siitä kehittyy harmooninen, tasapainoinen ja varma koira.

Belgianpaimenkoiraa ei tule, kuten ei mitään koiraa, kasvattaa väkivaltaisesti vaan ystävällisesti ja kärsivällisesti. Kasvatuksessa ja koulutuksessa ennen kaikkea määrätietoisuus ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä. Varsinkin uros saattaa toisinaan olla suorastaan jukuripäinen ja tarvita kovaakin kuria. On kuitenkin aina muistettava että koiraa ei koskaan saa käsitellä raivon vallassa: aina tulee pysyä rauhallisena ja päättäväisenä.

Belgianpaimenkoira tarvitsee niin kasvuaikanaan kuin täysikasvuisenakin runsaasti tehokasta, vapaata liikuntaa. Se ei viihdy täysin toimettomana ns. sohvakoirana. Belgianpaimenkoira onkin palveluskoirana ehdottomasti onnellisin silloin kun sillä on jokin tehtävä, olkoon se sitten palveluskoiralaji, agility, vetoharrastus, pelastuskoiratoiminta tai mitä tahansa missä se saa toteuttaa itseään ja kuluttaa energiaansa ja käyttää älyään (aktivointi). Monipuolisena rotuna eri harrastusmahdollisuuksia belgianpaimenkoiran kanssa on runsaasti. Belgianpaimenkoiran kiintymys omaan perheeseen on suuri ja tämä on otettava huomioon koulutuksessa - omistajan pitää itse kouluttaa belgialaisensa.

Belgianpaimenkoira pyrkii tehokkaasti puolustamaan niin omaa kuin isäntäväkensä reviiriä, joten kotipiiriään se vartioi erinomaisesti ja vieraista ilmoitetaan yleensä haukulla. Tätä ominaisuutta olisi isäntäväen ohjattava oikeaan suuntaan, mieluummin hiukan hilliten eikä ainakaan yllyttäen.  Ympärivuorokautiseksi tarhakoiraksi tai juoksunaruun belgianpaimenkoira ei sovi. Sen tulee saada elää arvostettuna, hyväksyttynä ja rakastettuna perheenjäsenenä.

Tulisieluisesta belgianpaimenkoirasta ei ole jokamiehenkoiraksi, mutta niille koiraharrastajille, joilla riittää aikaa, ystävyyttä ja mielenkiintoa kumppaniaan kohtaan se on mitä parhain, luotettavien ja uskollisin palvelus- ja oikein koulutettuna ja pidettynä myös seurakoira. Kauniista ulkomuodostaan huolimatta sitä ei missään tapauksessa voi kuitenkaan pitää pelkkänä ns. koriste- ja sohvakoirana.

Luonteen osalla ongelmina esiintyy belgianpaimenkoirilla jonkin verran arkuutta ja/tai heikkohermoisuutta. Belgianpaimenkoiraa hankkiessa kannattaakin ehdottomasti ottaa pentu vanhemmista, joilta löytyy joko koetulokset palveluskoirakokeista tai hyväksytyt luonnetestitulokset. Nämä ovat myös belgianpaimenkoirayhdistyksen jalostusvaatimuksina luonteen osalla.

(Tekstit Suomen Belgianpaimenkoirayhdistyksen internetsivuilta www.finbelge.fi)